12.8. NOLA

Jesh. New Orleans on siis jäänyt taakse ja täytyy sanoa että NOLA oli tähän mennessä ainakin mun suosikkikaupunki tän reissun varrelta. Kuten jo mainittiin, pyörittiin lähinnä pelkästään French Quarterissa joka oli täynnä hurmaavia enemmän ja vähemmän ränsistyneitä erivärisiä taloja joissa oli takorautaiset koristeelliset parvekekaiteet ja keinutuolit kuisteilla. Yllättävän paljon näytti taloja olevan myynnissä ja vuokrattavana, valittiinkin jo hotellin lähistöltä yksi joka sopisi mainiosti, alakertaan baari ja yläkertaan kämppä. Samoin taloja ja liikkeitä ja ravintoloita oli jonkun verran suljettuina ja melkoisen huonossa kunnossa, vaikea sitten sanoa ovatko olleet siinä kunnossa jo ennen Katrinaa. Joka tapauksessa, ei vaikuttanut siis ihan stereotyyppiseltä jenkkikaupungilta.

Tarjolla oli toki myös paljon turistihuttua, voodookrääsää ja huumoripaitaa, tyyliin: ”I wanna be Barbie, the bitch has everything!” ja ”I got Bourbon faced on shit street”, mutta ei se kuitenkaan jäänyt päällimmäisenä mieleen. Sunnuntai-iltaa vietettiin siis tosiaan Bourbon Streetillä baarihyppelyn merkeissä, jossa meno oli hilpeää ja livemusiikkia piisasi. Seuraavana aamuna selvisin itse normaalilla kankkkusella eikä mystinen voodookirous päässyt iskemään. Tiistaina seikkailin sitten omin päin ympäri French Quarteria ja viereistä Marignyn aluetta, tuli nähtyä talo jossa Tennessee Williams kirjoitti Viettelysten vaunun, Napoleon-talo, puistoja, kirkkoja, patsaita (sekä eläviä että tavallisia) ja plakaatteja jotka kertoilivat kuka missäkin talossa on aikoien mittaan majaillut. Sitten iskikin ukkoskuuro mutta onneksi Urban Outfitters oli sopivasti kohdilla ja sain pelastauduttua sinne pitämään sadetta. Shoppailu jäi kuitenkin vähemmälle, odotellaan Teksasin outlettien tarjontaa... Illalla sitten lojuin perinaisellisesti hotellissa vaahtokylvyssä Marie Clairen ja suklaan kanssa.

Hotellimme New Orleansissa oli mukavalla paikalla oikestaan ihan ranskalaiskorttelin keskellä, ja muutenkin oiva majapaikka, mitä nyt yliaktiiviset siivoojat häiritsivät sairastajia turhan usein. Rakennus oli ollut bordelli vuoteen 1917 saakka ja tarinan mukaan tuon ajan hahmoja kummittelee hotellissa edelleen. Olen siis lähes varma että kun kävin aamulla uimassa ja viereistä aitaa maalasi iloinen vanha setä, oli kyseessä ”Melvin, some kind of a maintenance guy” joka kuulemma liikkuu piha-alueella. Oli onneksi ihan harmiton kummitus.

Nyt ollaan ylitetty raja Teksasin puolelle ja auton lämpömittari kilahti juuri 100:n fahrenheitiin eli lähemmäs neljääkymmentä celsiusta. Toki myös countryn määrä radiossa on lisääntynyt ja autot ympärillä vieläkin muhkeampia, jos se vaan on enää mahdollista.

HUOMIOITA:
· Nähty Cowboy Harley Davidson –liike sekä Cowboy Honda Center, meille ei varmaan myytäisi siellä mitään...
· Mitä pidemmälle mennään, sitä paremmalta kantri alkaa kuulostaa.
· Now on sale: Youth bibles and Christian T-shirts
· Melko yleinen matkustustapa tuntuu olevan valtava asuntoauto ja sen perässä hinauksessa vielä reilunkokoinen maasturi.
· Myös parkkiruudut ovat suurempia Teksasissa.

-Inni