Eilen saavuttiin Key Westiin ja pienellä suhailulla löytyi majapaikkakin, Days Inn, joka oli juuri sellainen kuin odotettiinkin. Kaksikerroksinen pastellinvärinen motelli ja 24h-diner. Heitettiin kamat sisään huoneeseen joka toi heti mieleen leffojen motellihuoneet, pitäisi siis olla jollain tapaa takaa-ajettu tai salarakas.
Suunnattin sitten keskustaan saaren länsipäähän ja matkalla nähtiin myös ”The Southernmost Point of Continental USA”, maalattu betonimöhkäle jonka edessä otettiin sitten kuvia niin että kuhina kävi. Itseäni huvitti tuo continental-nimitys, matkalla kun ajettiin kuitenkin yli 40 saaren yli. Lähistöllä nähtiin ehkä Hemingwayn talo ja suuremmalla todennäköisyydellä myös erikoiskissa joita siellä matkaoppaamme mukaan asustaa. Rannassa viereiselle kaiteelle lennähti ruma ruskea pelikaani, samanlainen joka nähtiin jo aiemmin Miamissa lentelemässä uimarannalla. Yllättäen ei siis yhtään niin söpö ja hauska elikko kun piirretyissä. Luulin aluksi että sillä on vain yks jalka, sillä nähtyäni Coconut Grovessa kolmijalkaisen koiran olen alkanut epäillä kaikkien eläinten raajojen määrää. Toisaalta luulin hetken myös että kadulla nukkuvalla puliukolla ei ole päätä eli on tainnut Amerikan ihmeet tai kuumuus saada päätä vähän pehmenemään.
Key Westin saarella ehkä hulluinta oli kuitenkin tasaisin väliajoin jostain kuuluva kukkokiekuu-ääni jonka syyksi paljastuivat hetken päästä kaduilla vaeltelevat kukot. Siis kukkoja pitkin katuja. Ja kanoja kans. Myös liskoja nähtiin, mutta leikin että ne oli muovia.
Eläimellistä oli meno myös pääkatu Duval Streetin baareissa, jossa piisasi juomaa ja viihdettä turisteille. Mentiin syömään rantaan vanhan varaston näköiseen ravintolaan jossa oli kunnon turistikohteen tyyliin myös oma gift-shop. Ja suurin rommibaari Miamin ja Kuuban välillä. Rommi jäi tällä kertaa kuitenkin meiltä väliin ja keskityttiin eläimiin lautasella. Oma tonnikalapihvini oli niin valtava että ei sekään mistäään ihan pienestä kalasta ollut peräisin ja väkisinkin mietti mikäs se tonnikalan kilohinta olikaan Stockan Herkussa. Poikien lautasilla oli hummeria ja rapuja, eli mereneläviä on tullut syötyä viime päivinä, ei mikään ihme kun turkoosia vettä on joka puolella ja kalastusveneitä joka lähtöön.
Pyörittiin vielä hetki Duval Streetin hulinassa ja vetäydyttiin sitten koisaamaan. Aamulla satoikin sitten kaatamalla ja paikallisuutiset kertoi ukkosmyrskyjen vaarasta. Sade ratkasikin sen että ei jääty enää toiseksi päiväksi hengailemaan Key Westiin vaan lähdettiin heti dinerpekonisiirappiaamiaisen jälkeen ajamaan takasin mantereelle. Alkumatkasta tuli vettä melkoisesti mutta kirkastuihan se pian niin että tarvittiin taas aurinkolaseja. Nyt suuntana Evergladesin kansallispuisto, saas nähdä minkälaisia monstereita siellä uiskentelee...
Huomioita:
- Myös vesipisarat ovat valtavan isoja.
- Ovatko ”Crocodile Crossing” – liikennemerkit olemassa vain turistien riemuksi ?
- Voisi perustaa oman tietullin ja vaatia jokaiselta ohikulkijalta dollarin. Lyömätön bisnesidea!
- Nyt meilläkin roikkuu Komentajan taustapeilissä jotain krääsää, nimittäin Key Westin piraattibaarin sisäänheittäjän lahjoittamat helmet. Maassa maan tavalla.
- Navigaattorimme on ilmiselvästi joko britti tai vasenkätinen sillä se ilmoittaa iloisesti ”Turn Left” kun on selkeästi käännyttävä oikealle.
-Inni
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti