Reaaliaikarportteri raportoi Miamin ja Key Westin väliseltä moottoritieosuudelta, joka todellakin polttaa; lämpötila nimittäin lähentelee sataa Fahrenheitia. Aika lämmintä siis. Ei tosin meitä haittaa, olemmahan jo päässeet floridalaisen elämisen ytimeen; ilmastoidusta hotellihuoneesta, ilmastoituun autoon, josta ilmastoituun kauppaan, josta ilmastoituun... varmaan tajuatte mitä tarkoitan...
Reissun ensimmäinen päivä siis päättyi litraan drinkkejä ja pariin puolilaittomaan kuubalaiseen sikariin Beacon-hotellin katuterassilla. Ei todellakaan hassumpi tapa päättää rankka matkustuspäivä. Eikä todellakaan tarvinnut unta paljon houkutella, vaikka ilmastointi ja kattotuuletin pitivätkin keskikokoista katuporaa kovempaa meteliä korvan juuressa. Yön aikana allekirjoittanut oli sen verran sekaisin, että yritin mennä hotellin käytävään stroolaamaan keskellä yötä. Huomasin onneksi kuitenkin ajoissa olevani melko väärässä paikassa pelkissä boksereissa hortoilemassa ja pakenin takaisin huoneen sisäpuolelle sulkemaan oven valtavat lukitusjärjestelmät. Epäuskoisuus kuitenkin heräsi kun ovi oli saatu lukkoon ja olihan sitä pakko vielä tarkistaa, oliko oven takana todellakin hotellin autio käytävä vai sittenkin se salakavalasti naamioitunut vessa. Ei siis muuta kuin lukot auki ja tarkistamaan. Noh. käytävähän se edelleen oli ja tässä vaiheessa kolina oli jo sen verran kovaa, että kaikki muutkin olivat varmasti huomanneet, että oven suunnalla oli jotain tapahtumassa; matkatovereitteni vihaiset käskyt saattelivatkin sitten allekirjoittaneen siitä oikeasta ovesta vessaan. Ei sitä aina voi pilkkopimeässä tietää mikä ovi on oikea, eihän?
Eilinen päivä sitten vietettiinkin jo aivan täysipainoista lomailua; aamiasen jälkeen suunta oli hotellin ovelta n. 100 metriä itään, eli Miami Beachille. Ja jumalauta, että aurinko paistoi ja vesi oli lämmintä! Aivan loistokasta! Pohjoisen pojat ja tyttö pystyivätkin sitten kärvistelemään rannalla ehkä hikiset kolme tuntia ennen kuin lämpötila aiheutti meille perisuomalaisella albiinopigmentillä varustetuille sankareille ylitsepääsemättömiä palovammoja. Jouduimme siis suorittamaan paniikinomaisen vetäytymisen takavasemmalle, eli hotellihuoneen varjoisaan viileyteen aftersunlotion-hauteisiin.
Iloisten rasvatuokioiden jälkeen päädyimme siirtymään ihmislämpötilaan viilennetyllä Commanderilla kaupunkia katselemaan. Kaikkialla oli mukavan miamivicemaista; palmuja ja pastellinvärisiä taloja. Komentajan keula komennettiin kohti Bayside-ostaria, jossa vietettiinkin todellista turistielämää aloittelemalla reissun shoppailuja ja safkaamalla wingsejä Hootersissa. Ko. cheerleader-raflassa vedettiinkin sitten ihan kunnollinen ylilyönti ruoan määrässä ja Bayside alkoi hyvin nopeasti ahdistaa. Viereisessä American Airlines Arenassa oli samana iltana vielä alkamassa Green Dayn keikka, joka oli alunperin meidänkin harkinnassa ja joka puolella alkoi pyöriä jengiä ihan toissaan. Tämähän tarkoitti meille paikan vaihtoa ja tähtäimeen otettiin Coconut Groven alue Etelä-Miamissa.
Coconut Groven aluetta nähtiin ihan mukavasti, koska matkalla eksyttiin muutamaankin otteeseen. Ihan siisti lähiö oli kyseessä, eli mikäs siellä oli ajellessa ja kävellessä. Ko. alueelta eikuitenkaan löytynyt mitään niin jännittävää, että oltais paria timmaa pidempään jaksettu hengailla. Niinpä, suuntasimme taas kohti South Beachin sykkivää yöelämää.
Välttelimmekin sitten kadulla päivystänyttä Crazy-Snakemania, seurailimme ohi ajavia Lamboghineja ja vedimme seafoodia ja valkkaria naamariin koko illan. Parit oluet vielä viereisen party-hotel Clevelanderin allasosastolla ja päivä alkoi todellakin olla täynnä.
Tänään on lähinnä shoppailtu Dadeland Mallissa (auto alkaa olla jo puolillaan ostoksia) ja nyt siis matkataan kohti Key Westiä pitkin sateen kastelemaa Highway Ykköstä. Kohta edessä pitäisi olla seitsemän mailia pitkä silta... odotan jännityksellä...
Random-huomioita matkan varrelta:
- Kaikki on isompaa, jopa ruoho.
- Miamin kansainvälisestä tunnelmasta ei jostain syystä löydetty maailman kuuluisimpia miamilaisia; Johanna Tukiaista eikä Horatio Cranea; jossain oli siis varmasti tapahtunut murha ja oli ulosoton kautta kierrättämättömiä laskuja jäljellä.
- Moottoritiellä saa ohittaa ihan mistä puolelta vaan, ihan milloin vaan. Onneksi Komentaja on ihan mukavan kokoinen kiesi jopa paikallisilla standardeilla.
- Mun puhelin teki toissayönä itsemurhan, eli jos joku toimistolta lukee tätä, uuden kännykän voi laittaa tilaukseen.
- Chance For Real Love 2 (tjtn.) on maailman paras parinetsintäohjelma. Milloinkohan ko. mahtisarja saadaan DVD:lle?
-Tomppa-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti