Vegas-elämää vietettiin sitten neljä iltaa ja nyt matka jatkuukin Mojaven autionmaan ja Death Valleyn läpi kohti Governatorin aurinkoista osavaltiota. Lämpömittari näyttää reissun korkeinta, eli 109 fahrenheitia (n. 43 astetta celciusta), eikä mitään vihreää olla nähty tienvarsilla enää pitkään aikaan.
Las Vegas oli kyllä melkoinen kokemus; kolme aamua meni mukavasti uima-altailla drinksuja imaillen ja neljä iltaa valtavissa kasinoissa ja erilaisissa toinen toistaan överimmissä baareissa ja yökerhoissa heiluen. Mikkokin oli pari iltaa mukana menossa ja oli kyllä ihan mukava nähdä kaveria pitkästä aikaa ja huomata, ettei mikään ole edelleenkään muuttunut; professori M. Timosen teeseihin kuuluu edelleen kuolematon ”lomalla pitää olla koko ajan pienissä” –juttu. Splashing drunk!
Kuten jo mainitsin, MGM Grand oli about Itäkeskuksen kokoinen kompleksi, josta ei oikeastaan olisi tarvinnut missään vaiheessa poistua. Mesta sisälsi kaiken mitä nyt ihminen vain voi yyber-hedonistisena Vegas-viikonloppuna tarvita; mm. vähän yli 5000 hotellihuonetta, neljä-viisi uima-allasta, muutamia yökerhoja, useita erilaisia baareja ja ravintoloita, kaksi elävää leijonaa, kauppoja joka lähtöön ja tuhansia ja taas tuhansia erilaisia peliautomaatteja, ruletteja, pokeripöytiä, black jackeja ja paljon sellaisia pelejä minkä säännöistä meillä ei ollut mitään käsitystä. Tavallinen ostoskeskuksen hedelmäpelimummo olisi kyllä ollut silmät selällään miettimässä mihin härveliin ne eläkerahat pitäisi tuupata. Kaikkialla oli aivan törkeästi porukkaa ja olikin ihan sama mihin kellonaikaan kasinossa käveli, joka puolella oli kuitenkin about saman verran jengiä ja kuului sama tuttu, kaikki muut äänet alleen peittävä kilkatus ja kolina.
Omat pelihommat jätettiin aika minimiin; vähän slotteja, vähän pokeriautomaattia ja vähän rulettia. Paras peli oli kuitenkin MGM:n ikivanha derby-hevospeliautomaatti, joka osoittautui äärimmäisen sosiaaliseksi ja oikealla tavalla halvaksi ajanviettotavaksi. Pelejä pelatessahan baari on ilmainen, eli kyllä pelikoneisiinkin tuli joku hetki nojailtua.
Viihdepuolelta Vegas tarjosi meille MGM:n yökerhot, Tabun ja Studio 54:n, sekä pari ihan tyylkästä lounge-tyyppistä kapakkaa, Centrifugen, Zurin ja pari muuta joiden nimet eivät jääneet mieleen. Yhtenä iltana käytiin väijymässä Circue Du Soleilin KA-esitys ja siinä meinasivat kyllä aivot mennä solmuun. Oli nimittäin sen verran hämmentävää akrobatiaa ja efektiä tarjolla. Eeppinen tarina kaksossisarusten kasvamisesta aikuiseksi ja muut herkät juonikuviot jäivät kyllä ainakin itselleni melko etäisiksi, mutta lavalla tapahtui välillä niin käsittämättömiä asioita, ettei silmiään yksinkertaisesti saanut käännettyä pois. Mitä nyt silloin tällöin hamuilemaan evääksi napattua litran frozen-margaritaa.
Luonnollisesti ohjelmaan kuuluivat myös kaikki perus-Vegas-nähtävyydet; isoimmat kasinot ja elokuvista tutut Bellagion vesiurut (tai ”verisurut” kuten Suomisen Laura asian ilmaisi), joita käytiinkin muutamaan otteeseen katsomassa. Hienoa oli.
Yhtenä iltana käytiin myös ajamassa New York, New York –kasinon katolla olleella vuoristoradalla. Las Vegas Stripin neonmaisema meni kyllä suoraan sanoen hieman ohi, kun piti pelätä henkensä puolesta kaiken kieputuksen keskellä, Vegasin kattojen yläpuolella.
Vegas tuntui olevan jonkinlainen wanhojen starojen virallinen esiintymisalue. En esimerkiksi tiennyt Bette Midlerin tai Donna Summerin enää olevan elossakaan, saati sitten vetävän kuusi esitystä viikossa jossain pienen kaupungin kokoisessa kasinossa. Meidän kasinon ikioma hasbeen-stara oli itse Walesin Tiikeri; Tom Jones! Harmittavasti kaverin showt alkavat kuitenkin vasta ensi kuun puolella, eli Tompan kuuntelu jäi tällä kertaa väliin. Elviksiä toki hengasi jokapuolella ja vaikka itse Elvis-kappelia ei löydetykään, oli erittäin hämmentävää huomata ihmisten oikeasti menevän naimisiin kasinoiden kappeleissa. Kasinoiden kappeleissa! Huhhuh! Se ei siis olekaan ainoastaan leffoja varten keksitty juttu.
Stripillä kävely pidettin osaltamme koko ajan minimissä; ulkona oli yöaikaankin aivan sietämättömän kuuma, eivätkä joka puolella vellovat ihmismassat tehneet olosta yhtään helpompaa. Erikoismausteena ulkona liikumiselle olivat tietysti kaikkialla parveilleet huoraesitteiden jakajat. Lappujen naksutus kuului jotenkin luonnollisella tavalla Vegasin äänimaisemaan vähän samalla tavalla kuin heinäsirkkojen siritys etelän kesäyöhön. ”Real girls, only 45 $” jätettiin kuitenkin väliin.
Yleisellä tasolla kaupungissa vallitsi erittäin voimakas maailmanlopun meininki; kellonajasta riippumatta kaikkialla oli koko ajan samannäköistä, bileet käynnissä, porukkaa hakkaamassa pelikoneita kuin koe-eläimet, ravintolat auki yms. Ei ihme, että päivät meinasivat mennä välillä vähän sekaisin. Osattiin sentään lähteä oikeana aamuna pois.
Nyt sitten on nokka kohti Enkelten Kaupunkia, jossa olisi tarkoitus viettää pari päivää. Huomenissa ohjelmassa olisi ehkä Dodgersin baseball-matsi ja muuta mukavaa. Katsotaan mitä keksitään...
Huomioita:
- Vegasista poistuttaessa koko seurueemme on edelleen naimaton.
- Mojaven autiomaassa ei olla vielä nähty Mojave-aurinkolaseja. Höh!
- Nähtiin kaupunki, joka kertoo omistavansa maailman korkeimman lämpömittarin; Baker, California! Matkailuvalttinsa kullakin...
-Tomppa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti