8.8. Kamat kyydissä taas, etupenkkipaikasta riitaa...

Jiihaa!

Komentajan keula on nyt käännetty luoteeseen ja tarkoituksena olisi jättää aurinko-osavaltio kauas taakse vielä tämän päivän aikana. Kun aamulla navigaattoriin ohjelmoitiin määränpääksi New Orleans oli matkalukema pyöreät 610 mailia. Taitaa siis tämä päivä mennä pelkästään ajeluksi...

Eiliseen päivään kuului kaikki mitä oli suunniteltukin; aamulla suoritettiin nopea irtautuminen Motel 6:sta ja iskeydyttiin interstatelle tarkoituksenamme tutustua nörttiparatiisi Kennedy Space Centeriin. Space Coastille myös päästiin ihan mukavasti nopean pannukakku-pekoni-egu-gallonakahvia-aamiaisen jälkeen ja Komentaja parkkeerattiin silmänkantamattomiin jatkuvalle parkkipaikkalle tuhansien ja taas tuhansien muiden avaruusnälkäisten turistien menopelien joukon jatkoksi. Kävi ilmi, että Space Centerissä voisi kaiken muun mukavan lisäksi halutessaan myös lounastaa entisen tai nykyisen astronautin kanssa. Jätimme ”ainutlaatuisen” tilaisuuden käyttämättä ja tyydyimme ihan perussisäänpääsyyn. Suureksi pettymykseksemme huomasimme, että mestoilla ei ollut kuukävelysalaliittoteoriamuseota; täällä ei taida olla minkäänlaista huumorintajua...

Ensimmäisenä suunnistettiin Imax-teatteriin väijymään 3d-elokuvaa kansainvälisen avaruusaseman elämästä. Avaruusasemalla 3d:nä killuvat tavarat ja leijuvat ihmiset olivat kyllä erittäin siistin näköistä katseltavaa. Leffa oli kokonaisuudessaan ihan hieno ja nautittava pläjäys, mitä nyt Inni korkeanpaikankammoissaan hikoili puolet ruumiinpainostaan kämmeniensä kautta ulos. Itseäni ei paljoa pelotanut, olihan paikalla itse Ethan Hunt; pätkän selostus oli nimittäin uskottu Tom Cruisen varmoihin käsiin...

Seuraavaksi puskettiin ”authentic rocket launch”-simulaattoriin tärisemään, kolisemaan, kallistumaan ja heilumaan. Ko. vehkeessä sinänsä mielenkintoisen kokemuksen pilasivat valitettavasti perinteiseen amerikkalaiseen tyyliin korviahuumaavalla kirkumisella toisilleen viestineet alueen alkuperäisasukkaat. Harmi, sillä vaikka en ikinä mikään erityinen avaruusboltsi olekaan ollut, oli avaruusraketin laukaisuun liittyvistä faktoista kuuleminen ihan oikeasti kiinnostavaa.

Rakettiajelusta ulostauduttaessa vastassa olikin siiten äärimmäisen yllättävä näky; varsinainen monsuunisade oli iskeny alueelle ja Space Centerin valtavien hallien väliset alueet tyhjentyneet täysin kaikista kiduksettomista olioista. Oli tehtävä valintoja; uidako johonkin toiseen rakennukseen, vai jäädäkö odottelemaan sateen laantumista? Taivaalta tuntui koko ajan tulevan ainoastaan enemmän ja enemmän vettä, joten päätimme lähteä kahlaamaan n. 100 metrin matkaa kohti ”Pohjois-Amerikan suurinta avaruus-giftshoppia”, jonne saavuimme sitten täysin uitettuina perille. Päätimme kuitenkin olla ostamatta spock-korvia, kuukiviä, replikaraketteja tai mitään mihin oli painettu ”NASA” ja koska sade ei tuntunut laantuvan oli ainoa järkiratkaisu postua paikalta kuivattelemaan Komentajan ilmastoinnin tuttuun hurinaan.

Jätimme rakettipuiston ja alienit taakse ja suuntasimme Hooterssissa nautitun ravitsevan lounaan jälkeen intoa puhkuen kohti todellista huvipuistoa; Orlando Premium Outlet-ostoskeskusta. Pyhä tarkoituksemme oli toki mennä saarnaamaan kulutushysteriaa vastaan ja tuomitsemaan shoppailevia ihmisiä jäätävillä katseilla, mutta kävi ilmi, että liha on kuin onkin heikkoa ja jo ensimmäisen minuutin aikana selvisi, että paikalta ei poistuttaisi niin kauan kuin käsissä vain suinkin riittäisi voimaa kantaa ostoksia. Seuraavat 8 tuntia menikin sitten suloisessa shoppailuhysteriassa ja tavaraa tarttui mukaan niin Dieseliltä, Levikseltä, Kenneth Colelta, Columbialta, Calvin Kleinilta, Barneysilta, Banana Republicilta, Ralph Laurenilta, FCUK:lta DKNY:lta, PacSunilta, Tommy Hilfigerilta, Adidakselta ja varsinkin Converselta, josta poistettiinkin kenkiä muutamat jokaiselle. Oma kokoelmani karttui kolmella parilla ja voinkin nyt ylpeänä ja ehkä hieman häpeillen ilmoittaa omistavani 18:t erilaiset Consit. Oli tosiaankin hyvä, että kaupat olivat klo 23:een asti auki. Jokatapauksessa, Komentaja alkaa olla jo nyt niin tukossa tavaraa, että yhtään pienempään kiesiin ei varmaan kaikkea saisikaan mahtumaan ilman suurempia pakkaus- ja järjestelytoimia.

Yösija löydettiin pienehköjen harhailujen jälkeen (kiitos umpikieron ja sadistisen navigaattorimme) taas luotettavasta Days Inn-motellista ja iltapala yhtä luotettavasta Taco Bellistä. Ja tällä hetkellä tosiaan maisema vaihtuu ja mailit kuluvat kun suistot kutsuvat retkuettamme...

Random-huomioita matkan varrelta:

• Floridan jäädessä taakse, kaikenlainen jeesustelu on lisääntynyt tienvarsikylteissä ja katukuvassa huomattavasti. Enää emme ole varmoja mikä seurakunta tai uskontokunta on kaikkein pyhin ja ensimmäisenä pääsemässä taivaaseen...
• Juuri poimitut appelsiinit ja muut hedelmät eivät näytä yhtään niin hienoilta kuin K-Kaupassa, vaan ovat suorastaan rumia. Missä vika?
• Ei vieläkään tiedetä kuka tämä Nasa on...

-Tomppa